Oliver Santiago
32 | Separated | suspended FBI agent | Washington DC | Christian
Oliver Mateo Santiago [20.01.1986] Fairfax, VA | Poor excuse of a father and a hopeless drunk
135 West 30th Street, New York, Courtyard by Marriott Hotel
Lukion keittiötädin ja puertoricolais-amerikkalaisen poliisin kuopuspoika syntyi huonoon aikaan suoraan rahapulan keskelle. Rivipoliisin, saati keittäjättären vaatimattomalla palkalla ei elelty kovin leveästi ja rahapussin nyörejä kiristi myös esikoistytön, Georgina "Ginan" [s. 1985] sitkeä astma. Köyhiä he eivät varsinaisesti koskaan olleet; heillä oli katto pään päällä, ruokaa oli aina tarjolla, vaatteet sekä kengät olivat aina puhtaita, eikä juhlapyhinäkään kitsasteltu. Velkaa toki oli, ja on edelleen, mutta muutoin elämä polki melko mutkattomasti. Lainaa vanhemmat joutuivat ottamaan pitääkseen talon ja saadakseen kalliit lääkkeet ja hoidot tyttärelleen, mutta tuttu pankkiiri myönsi lainalle pitkän takaisinmaksuajan. Oliver kasvoi siis kaikin puolin onnellisessa ja rakastavassa ympäristössä Virginian Fairfaxissa.
Jo pienestä pitäen Oliver halusi seurata isänsä jalanjälkiä virkavalta-alalle. Oliver kuitenkin koki tavallisen rivipoliisin työnkuvan liian "yksinkertaiseksi" ja tylsäksi. High schoolin jälkeen mieli oli sen verta muuttunut, että Oliver luuli kutsumuksensa löytyvän merijalkaväen riveistä. Sotilasurallaan Oliver suuntautui merijalkaväen erikoisjoukkoihin terrorismin vastaiseen toimintaan. Ensimmäiselle komennukselleen Oliver lähti Djiboutiin Afrikkaan vuonna 2007 ja vajaata vuotta myöhemmin palasi kotiin suurin piirtein ehjin nahoin. Toinen komennus kävi noin puoli vuotta edelliseltä palattuaan ja vei hänet Irakin Bagdadiin. Bagdadissa levottomuudet olivat jokseenkin radikaalimmat kuin aikaisemmalla komennuksella, vaikkakin sotilaat saivat suurimmilta osin nukkua yönsä rauhassa. Muutamia kuukausia ennen kuin Oliverin oli tarkoitus kotiutua, sissisotilaat hyökkäsivät leiriin. Oliver, kuten useat hänen aseveljistään saivat osansa kranaatinsirpaleista ja muutamasta luodista. Oliver kuitenkin toipui, - ainakin fyysisesti - mutta samaa ei voinut sanoa hänen ystävästään, Jordanista, jonka sissisotilaat olivat vanginneet ja teloittaneet. Niiden muutaman vuoden aikana Jordanista oli tullut Oliverille veli, ja veljen menettäminen tuntui kuin olisi menettänyt raajan.
Oliver tuli nilkuttaen kotiin, kyyneleet silmissään ja surmansa saaneen aseveljensä tunnistelaatta kaulassaan omansa rinnalla. Jordanin äiti oli halunnut Oliverin pitävän sen. Kaksi komennusta riitti, todennäköisesti äitikään ei olisi päästänyt poikaansa enää kolmannelle. Oliver joutui terapiaan stressiperäisten traumojen aiheuttamien yöllisten kauhukohtausten vuoksi. Vielä tänäkin päivänä hän saattaa herätä öisin konekiväärin sarjatulituksen ääniin. Hän kävi reserviin astuneille sotilaille tarkoitetuissa kokouksissa ja tapasi siellä mahdollisesti tulevan ex-vaimonsa Natalien, joka toimi paikan päällä lähinnä ruoan esillepanijana ja kahvinkeittimen vartijana. Tässä vaiheessa elämään loi himmeää valoa myös isosiskon reipas elpyminen; pitkään ja vaikeasti riesannut astma ei juuri vaivannut enää ja Ginalle oli annettu lupa urheilla kunnolla ensimmäistä kertaa elämässään.
Natalien ja Oliverin suhde alkoi intohimoisesti; erään kokouksen jälkeen Oliver onnistui kaatamaan kahvipannun nurin ja sai saman tien tiukat nuhteet Natalielta, joka oli juuri ehtinyt siivota koko keittiön. Pahoillaan ollut Oliver jäi auttamaan uudelleen siivoamisessa ja urakan jälkeen he päätyivät vielä hieman juttelemaan. Juttelu kesti sanallisin merkein vain lyhyen tovin, kunnes kaksikko päätyi nauttimaan toisistaan karnaalisin merkein monitoimitalon vessaan. Natalien mukaan hän kuvitteli, että se oli vain yhden kerran juttu, mutta yllätyksekseen saikin puhelun Oliverilta pari päivää myöhemmin. Seuraava tapaaminen sujui suurin piirtein aiemman kaavan mukaan, näin kävi myös kolmannella ja neljännelläkin kerralla, kunnes Oliver viimein uskalsi pyytää Natalien ihan oikeille treffeille. Treffeillä käytiin ja seurustelusuhde lähti melkolailla vakaasti käyntiin.
Oliver oli jo jonkin aikaa pyöritellyt ideaa isommista poliisikuvioista, kuten FBI:stä, mutta agentiksi pääsi mikäli oli suorittanut yliopistotason opiskelut tietyistä haaroista. Työkokemusta oli armeijan leivistä, joten se asia oli jo taputeltu. Oliver ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan ja haki Washington and Lee'hen opiskelemaan lakia. Samaan aikaan Natalie opiskeli itseään psykologiksi. Oliver ponnisteli koulutuksensa eteen ja valmistuikin nipinnapin. Tutkinto merkitsi mahdollisuutta hakea FBI akatemiaan jossa Oliverin aiempaa sotilasuraa katsottiin erittäin hyvällä. Oliverista oli tulossa FBI-agentti ja Nataliekin oli valmistumaisillaan, joten Oliver koki tilaisuudekseen kosia. Muutama kuukausi naimisiinmenon jälkeen Natalie sai tietää, että perheeseen oli tulossa lisäystä. Lapsi oli erittäin iloinen uutinen, vaikka se pelottikin vietävästi. Hankalan raskausajan tuloksena kaksikolle syntyi terve pieni poika, joka sai nimekseen Liam Montgomery. Perhe-elämä kukoisti; pari osti talon, Oliver sai töitä FBI:ltä ja Natalie samasta organisaatiosta, joskin eri tehtävissä.
Alamäki alkoi, kun Oliver alkoi tukahduttaa työn aiheuttamaa stressiä alkoholilla. Hän saattoi tulla yön pikkutunneilla kotiin, haisten vahvasti viinalta. Sama kaava toistui useampaan otteeseen viikossa ja Oliver saattoi mennä jopa töihin rähjäisenä nukuttuaan yönsä sohvalla, toisinaan hän yöpyi jopa toimistossaan. Viinan käyttö toki varjosti sitä onnellista perhe-elämää; Oliver ja Natalie eivät oikeastaan enää keskustelleet asioista ilman huutoa ja mielipahaa, Oliver ei käynyt Liamin jalkapallo-otteluissa eikä koulun juhlissa. Natalie koki oikeudekseen potkia Oliverin pihalle niin pitkäksi aikaa, kunnes tämä saisi asiansa paremmalle tolalle. Vihaisena ja pettyneenä vaimonsa toiminnasta, Oliver purki aggressionsa töissä ja sai itsensä ainakin väliaikasesti pakollisen lomautuksen virastaan.
Tällä hetkellä Oliver asustelee hotellissa muutaman korttelin päässä Nataliesta ja Liamista, jotka paraikaa vierailevat Natalien äidin tykönä. Hän pyrkii yrittämään parhaansa, mutta epätoivon hetkillä retkahtaa taas hakemaan lohtua alkoholista.
Tänä päivänä Oliver on vain muisto entisestä itsestään. Se pieni, toiveikas ja iloinen poika kuoli ensimmäisellä komennuksella ja tilalle kasvoi läpäisemätön kuori. Oli aika, jolloin Oliver ei päästänyt ketään lähelleen vaan viihtyi ennemmin yksin pimeän huoneen nurkassa muistelemassa hyviä aikoja. Oliver ei koskaan ole ollut mikään sosiaaliuden perikuva; hän puhuu usein mitä sylki suuhun tuo mitään sen kummemmin pahoittelematta. Oliverin mielestä on paras sanoa asiat suoraan kiertelemättä ja sokerikuorruttelematta. Toki, tapa on aiheuttanut paljon mielipahaa, mutta periaate on periaate. Ja Oliver nimenomaan on periaatteen mies. Hän on jämpti, mitä tulee muun muassa sääntöihin ja tapoihin. Mies kokee olevansa vahva auktoriteetti, vaikka se saattaakin aika ajoin olla hieman kyseenalaista, hän on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä johtaja. Oliver on stressaaja, ja vaikka hän vaivaakin päätään kaikenlaisella, kykenee hän silti toimimaan siitä huolimatta. Huonoista sosiaalisista taidoistaan huolimatta Oliver on jotakuinkin muuten hyväkäytöksinen, eikä suinkaan pelkää auttaa mummoja tien yli.
Oliverin tunne-elämäkin on ollut ja on edelleen varsinaista sotkua. Hän kokee parhaaksi olla puhumatta mieltä painavista asioista sillä verukkeella, ettei halua kuormittaa ketään muuta omilla ongelmillaan. Selvittämättömät asiat kuitenkin patoutuvat mieleen ja kun tila loppuu kesken, räjähtävät ne kerralla myöhemmin. Puhumattomuus ja asioiden salaaminen ovat olleetkin yksi suurimmista syistä avioliiton kariutumiseen. Oliver osaa olla mukava ja lempeäkin, mutta vain läheisilleen, eikä juuri koskaan julkisesti. Hän on yksityinen persoona eikä halua jakaa henkilökohtaista elämäänsä kenellekään sellaiselle, jolle se ei millään tavalla kuulu. Oliver ei pidä liian tunkeilevista ihmisistä ja kertookin sen heille suoraan. Hän ei myöskään pidä ihmisistä, jotka tuovat tunteitaan liioin esille.
Mies ei suinkaan ole tyhmä, vaikka käytös antaa joskus toisin olettaakin. Oliver lukee ihmistä kuin kirjaa ja kiinnittää huomiota pieniin asioihi, kuten tietyntyyppisiin maneereihin. Mikä tietenkin on etu hänen alallaan. Kirjaviisas hän ei ehkä niinkään ole, mutta elämänviisas senkin edestä. Oliver on ennemmin toiminnan, kuin teorian mies. Miehellä on tätänykyä ennätyksellisen pitkä sytytyslanka, mutta sen palaessa loppuun hän on yhtä suuttumusta ja huutoa. Harvemmin se sytytyslanka kuitenkaan palaa loppuun, sillä Oliver osaa suhtautua asioihin tarvittaessa huumorilla. Oliverin huumorintaju ei missään nimessä ole hyvä, päin vastoin; huonot iskävitsit ja musta huumori uppoaa häneen parhaiten.
Oliver ei - mm. tunnetasoisista puutoksistaan johtuen - näytä pelkoa. Se kuitenkin vaatisi jonkinasteista nöyrtymistä, johon tämä mies ei taivu sitten niin millään. Paitsi, kun kyseessä on hänen perheensä. Oliver kuitenkin salaa pelkää menettävänsä perheensä. Rakastamilleen ihmisille Oliver sen näyttääkin, joskin kömpelösti ja huonoin tuloksinkin joskus. Osoittaa lojaaliuttaan ja luottamustaan. Lojaalius onkin hänelle erityinen hyve, jonka hän oppi tutustuessaan Jordaniin.
Himpun vajaa 190-senttinen korsi on kohtalaisen solakka, joskin lihaksikkaan jäntevä. Paino pysyy melko tasaisesti noin 80:ssä kilossa. Iho on puertoricolaisgeenin sekä polttavan auringon ruskettama, lukemattomien arpien koristelema ja hieman muhkurainen sieltä sun täältä. Oliver on pienestä asti ollut hieman tapaturma-altis ja vuosien mittaan hän on murtanut luitaan kerran jos toisenkin. Tatuointeja miehellä ei ole, eikä todennäköisesti tulekaan. Vahva leukalinja tuo Oliverin raamikkaisiin kasvoihin maskuliinisuutta, sillä yleisolemus saattaa vaikuttaa hieman poikamaiselta, etenkin jos tavanomainen, siistihkö sänki on ajettu kokonaan pois. Nenä on suurin piirtein suora, mutta useamman kerran murtuneena siitä saattaa huomata pieniä muhkuroita, Oliver kuitenkin kokee sen tuovan lisää katu-uskottavuutta. Tumman kuontalonsa hän pitää yleensä lyhyenä, mutta aina toisinaan se saattaa kasvaa hieman yli Oliverin suosiman pituuden ja tällöin hiuksia on vaikea saada näyttämään siistiltä. Vaikka yleisilme Oliverin kasvoilla lieneekin varsin tyly, on hänellä kiltit, syvän ruskeat silmät joiden yllä komeilee paksut kulmakarvat. Tavallisesti hänen kasvoiltaan paistaa silkka tyytymättömyys pienen viekkaan pilkkeen kera; kulmat ovat rutussa ja suu suorana viiruna, sekä leukaperät kiristettyinä. Vaatetukseensa Oliver ei niinikään oikeastaan panosta. Tyypillinen asukokonaisuus on yksinkertaisen siisti, musta puku ja solmio. Käytännössä hänen koko vaatekaappinsa sisältö koostuu lähinnä yllämainituista, siisteistä kaulupaidoista sekä muutamista t-paidoista ja rennommista housuista.
